Keittiön pöydän ääri

Keittiön pöydän ääri

”Täähän on ihan eeppista kattella Game of Thronesia toisella silmällä ja ommella kukkahattua toisella.”

Se on ääretön. Lapsuudenkodin keittiönpöytä. Se ei ole sama pöytä kuin lapsena, ei edes samassa paikassa, mutta se on juuri ”se” periamerikkalainen juttu, keskellä kauneinta Hämettä.

Siihen mahtuvat kerrallaan ja erikseen kynttiläasetelma, päivälliskattaus, Kukkiksen askarteluhetki, laturit ja vaahtokarkit, tuore kurkku ja saksipurkki. Melkein kaikki, mitä elämältä aina sen ääreen istuessaan tarvitsee. Sen ympärille kokoontuvat perhe, yhtiökokoukset, pitkät tai pikaiset TV-dinnerit, kinasteluhetket ja politiikan päivänpolttavat pohdinnat. Siinä lepää myös kaukosäädin, ja siitä säädetään koko huushollin volyymi. Sen vaikutusalueella juonitaan kesän keikat ja matkasuunnitelmat, autojen korjaukset ja seuraavat siirrot.

Kun pöydän äärestä lähtee, on aina ravittu ja usko huomiseen on lisääntynyt. Ensimmäiset terälehdet ovat kiinni lierissä. Tästä alkaa uusi turnee.

”Kohta tulee Jon Snowsta uunimarenkijäätelöä, kun lohiksen nenää tolleen rapsuttaa.”

Lainaukset keskustelusta Kukkahattutädin kanssa.

 

Post a comment