Naivismin juhlaa puukoulun täydeltä

Naivismin juhlaa puukoulun täydeltä

Naivistit Ittalassa 30-vuotisjuhlanäyttely Naivismin juhlaa avattiin  perjantaina 18.5. Noin 400 naivismin ystävää osallistui juhlalliseen näyttelynavausjuhlaan. Osa innokkaimmista jätti juhlan väliin ja odotteli ovien aukeamista jonottamalla oven takana.

Osa avajaisyleisöstä nautiskeli juhlaohjelman sijaan jonottamisen tunnelmasta odottaen näyttelyn avautumista. Kuva: Susanna Mattila

Juhlavieraat toivotti tervetulleeksi Kari M. Räntilä, Naivistit Iittalassa -säätiön puheenjohtaja. Kaupungin tervehdyksen esitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio. Juhlassa kuultiin puhallinmusiikkia Leppäkosken puhallinorkesterin esittämänä ja jaettiin säätiön huomionosoitukset.

Näyttelyn taiteilijat kuuntelevat Kari M. Räntilän tervetulosanoja. Kuva: Susanna Mattila

Naivistit Iittalassa -näyttelyt miehensä Kalevi Heinäsen kanssa perustanut Aira Heinänen kertoi, miten kaikki sai Iittalassa alkunsa. Näyttelyn kolmannen kerran kuratoinut Hannu Castrén esitteli kesän näyttelyn.

Avajaisyleisöä. Kuva: Susanna Mattila

Kulttuurikyttä hiippaili (luvan kanssa) kesken juhlaohjelman näyttelyyn. Puukoulua on ehostettu kauniisti Leader-hankkeen turvin. Sisällä on helppo ymmärtää, miksi ihmiset odottavat ulkopuolella jonossa.

Naivismin juhlaa -näyttelyssä kaikki on hyvin. Ulkona on kaunis kesäinen kevätpäivä, mutta myös kaikki tavalliset asiat – rahahuolet, työmurheet, parisuhdesotkut, kasvatuspulmat ja muut sen sellaiset arjen isot ja pienet asiat.

Hannu Hirsivuori: Manun juju 2017. Maalattu puu. Kuva: Susanna Mattila

Puukoululla ei tarvitse miettiä, mitä perheelle laittaisi ruuaksi illalla tai muistiko kuopus palauttaa allekirjoitetun kokeen opettajalle. Siellä aukeaa huvittava, suloinen, lempeä ja hyväksyvä naivismin maailma koko kirjossaan.

Ei pidä luulla, että naivismin maailma eläisi täysin irrallaan yhteiskunnasta. Teokset reflektoivat kaikki omalla tavallaan aikaa, jossa elämme, osa niistä hyvinkin suoraan.

Lauri Lahtisen maalauksia. Kuva: Susanna Mattila

Turkulaisen Lauri Lahtisen (1960) maalauksissa on perheen tavallisissa askareissa sininen robotti. Onko tuo ihme, kun lehtien sivut täyttyvät jutuista tekoälystä ja monenlaisista hoivaroboteista. Naivistinen tapa ottaa kantaa tai nostaa ajankohtaisia asioita esille on kuitenkin hyvin salliva, lempeä ja iloinen. Vaikka tekoäly koetaan jo uhkana, nostaa Lahtisen robotti Punahilkkana ja pyykkiä laittelemassa hymyn huulille.

Naivismi ja surrealismi kulkevat usein käsikädessä. Kia-Maria Aho: Paratiisi. Öljy, 2018. Kuva: Susanna Mattila

Juuri tällaista arkisen aherruksen, maailmaloppua manaavien lehtiartikkeleiden ja Trumpin ja Pohjois-Korean uhittelun keskelle kaivataan. Naivismin juhlaa on se satuvene, jonka kyytiin kaikki haluavat nousta. Se on myös monille mahdollista, sillä maalausten ja teosten hinnat eivät pyörrytä. Grafiikkaa voi näyttelystä ostaa varsin pienellä rahalla.

Heli Pukki: Elämän merillä, 2017. Sekatekniikka ja akvarelli. Kuva: Susanna Mattila

En yhtään ihmettele, vaikka useamman maalauksen, veistoksen tai grafiikanlehden vierestä löytyy punainen tarra sovitun kaupan merkkinä. Ehkä naivistisen taiteen tunnelma on vietävissä kotiin. Ehkä olohuoneen seinälle sijoitettuna lempeys ja huvittuneisuus löytävät tiensä keskelle arjen aherrusta.

Kuka tietää.

Susanna Mattila

Post a comment