GalleriaKONE taiteilee heinäkuussa ihmisen elämänlangalla

GalleriaKONE taiteilee heinäkuussa ihmisen elämänlangalla

Kuvataiteilija Raija Marttisen (s.1970 Mikkeli) työskentelyssä on aina ollut kyse muistista ja muistoista, muistamisesta ja unohtamisesta. Ajan ja paikan kerroksellisuudesta, siitä mikä muuttuu tai jää, mistä tämä hetki rakentuu. Mitä ovat ajan jäljet paikan kartalla – mitä jälkiä itse jätän ja mitä jälkiä paikat jättävät minuun. Marttinen asuu ja työskentelee Mikkelissä. Hänen teoksiaan on nähtävillä tänä kesänä ryhmänäyttelyssä Elämänlanka Riihisaaressa Savonlinnassa sekä elokuussa Tampereella Galleria Saskiassa ryhmänäyttelyssä yhdessä Reija Palo-ojan ja Hanna Rädyn kanssa. Näin taiteilija itse kertoo näyttelystään:
”Hiiri se kissalle takkia ompeli…
Ja takki siitä tuli! Vaikka hyvin hyvin toisenlainen kuin tilattu vaatekappale…
Tämän näyttelyn nimi piti olla Kotiinpaluu, sen piti kertoa jo ihan muista asioista kuin mistä Matkamuistot puhuvat. Niin ei käynyt, mutta nyt iloitsen ehkä enemmän kuin koskaan, että pysyin uskollisena itselleni ja tein sen mitä piti, enkä jumittunut siihen mitä yritin. Projekti romuttui, sairastin aikaa pois – oli pakko ajatella toisin. Ja lopputulos oli ihan muuta, ainut oikea nyt.
Matkamuistoja -näyttelyssä tutkin tietäni maalarina. Matkamuistot ovat poimintoja siitä miten, miksi ja mitä. Vaikka maalaaminen on aina ollut keskiössä, maalaus on vain yksi osa minua ja tekemistäni ja lähestyn sitä näissä teoksissani nyt ulkoapäin, vain yhtenä ilmaisuni tekniikkana, yhdessä muun rinnalla tasaveroisesti.
Monta ajatusten kehää piti kulkea, että saavutin kokonaisuuden. Yli kymmenen vuotta sitten aloitin langan käsittelyn; virkkasin ja neuloin aikojen kuluessa keräämistäni kierrätetyistä langoista ja kuiduista erilaisia vapaasti tilaan ripustettavia kappaleita. Niiden työstämisen ytimessä oli aika, sen kuluminen, hitaus. Ajan kuluminen, pakottautuminen hitauteen, kun muuta ei voinut, avasi kuitenkin ihan uusia maisemia. Ensimmäinen näyttelyni parin työkyvyttömän vuoden jälkeen v. 2009 koostuikin erilaisista verkkoteoksista.
Ompelukuvat ovat tässä hetkessä työskentelyssäni erityisen tyydyttävä tekemisen tapa. Ne ovat nyt konkreettisin keino jolla käyn läpi maalarin aikaani. Muistatteko lapsuuden ompelukuvat? Ne pahville pisteestä pisteeseen erivärisillä langoilla ohjeiden mukaan ommeltavat tehtävät – rakastin niitä! Ompelun mekaanisuudessa piilee sama lepotila ja uudelle avautuminen kuin verkkojen kutomisessakin.
Pari vuotta sitten aloin käydä läpi teosvarastoni maalausrullia. Prosessiin kuului varmasti tavara- eli teosmäärästä johtunut ahdistus, tilan selkeyttämisen tarve – tietysti ytimessä työskentelyprojektiin liittynyt taaksepäin katsomisen tarve ja materiaalin konkreettiseen kierrättämiseen liittyvä pyrkimys. Valitsin joukosta kankaita eri vuosilta, joita pilkoin ja palasista ompelin yhteen uusia, isoja ”seinävaatteita”. Se oli hirvittävän hauskaa; helpottavaa, puhdistavaa! Aloin ommella myös itse maalausta. Päälleompelin maalausten palasten kuvioita, niiden muotoja ja viivoja. Kokosin uusiksi. Näin uusiksi. Ymmärsin enemmän ajasta, itsestäni ja elämäni kulusta. Näyttelyssä olevat Maalarintakit ovat osa tätä prosessia. Toivon, että ne kertovat myös sitä, mille minulla ei ole sanoja.”

Raija Marttinen valmistui kuvataiteilijaksi Pekka Halosen akatemiasta v. 2001. Taideopintoja oli ennen sitä Taidekoulu MAAssa sekä Limingan taidekoulussa. Marttinen on Taidemaalariliiton sekä Ars Nova ry:n jäsen.

RAIJA MARTTINEN
Matkamuistoja

7.7. – 31.7.2018
GalleriaKONE | Verkatehdas | Hämeenlinna

Post a comment