Sielukkaasti Beethovenista Jahnukaisiin

Sielukkaasti Beethovenista Jahnukaisiin

Lauantaina sain luvan mennä kuuntelemaan nuorten soittajien Seele-kvartetin kenraalia Lammin Turvantalolle. Kuinka katkeransuloista olikin kuunnella Ludwig van Beethovenin Jousikvartettoa c-mollissa (opus 18/4) katkelmissa, ja seurata nuorten soittajien ammattimaista työskentelyä. Jos soittajia ei näkisi, olisi vaikea uskoa että heidän keski-ikänsä on vain 16 vuotta. Nuoret soittajat olivat suloisia, musiikki ihanaa ja katkeraa vain se, että en voinut jäädä kuuntelemaan konserttia.

Ensi vuodelle teen merkinnän kalenteriini jo nyt, että heinäkuun ensimmäisellä viikolla en suostu lähtemään Lammilta mihinkään ennen kuin Hauhon Musiikkijuhlat on soitettu loppuun. Sillä tästä olen aina haaveillut: taidokasta musisointia kotinurkilla ammattilaisten esittämänä, ja mielellään sellaista musiikkia, jota ei jokaisessa kirkkokonsertissa ja harrastajien kuorokonserteissa välttämättä esitetä.

Otto Antikainen, Amanda Ernesaks, Kristian Sallinen ja Tatu Kauppinen, Seele-kvartetti Turvantalolla. Kuva: Susanna Mattila

Turvantalon sali on aiemminkin osoittanut olevansa loistava kamarimusiikkisali, ja vaikka kenraaliharjoittelua kuunnellessa salissa ei ollut soittajien ja itseni lisäksi kuin yksi kuulija, sali toimi näinkin. Ne onnekkaat, jotka osasivat saapua Turvantalolle viime lauantain konserttiin, saivat kokea jotain aivan erityistä. Nuorissa soittajissa on sellaista nuoruuden ujoa karismaa, joka iän ja kokemuksen myötä karisee vähitellen pois. Kun se karisma yhdistyy taidokkaaseen soitantaan, on hämmentävän suloinen kokemus valmis. Veikkaan, että yleisö on ollut ihastuksesta aivan yhtä lääpällään kuin minäkin näihin sielukkaisiin Seele-kvartetin soittajiin.

Toisena esityskappaleena oli rakkaan houseorkesterin Virtuosi di Kuhmon esittämä Hans Koesslerin Jousisekstetto f-mollissa. Koessler ei ehkä ole tutuin säveltäjänimi tavallisille taatelintallaajille, mutta hänen sävellysoppilaidensa nimet tuttuakin tutumpia. Jokainen musiikkia hiukankin opiskellut lienee joskus törmännyt ainakin Zoltán Kodályyn ja Béla Bartókiin. Koessler itse tunnetaan parhaiten ehkä kuoroteoksistaan kamarimusiikkiteostensa lisäksi.

Mikko Ivars kertoo Musiikkijuhlien käsiohjelmassa, että Koessler oli sitoutunut klassismin ajan muotokäsitykseen ja aivan erityisesti Johannes Brahmsin sävellysihanteisiin, mikä myös kuuluu tässä jousisekstetossa. Koessler tunnetaan hitaasta työskentelytavasta ja sävellysteknisesta osaamisesta, joka oli aivan huippuluokkaa. Minun osakseni jäi nyt vain kuvitella, miten VdK:n jouset ovat täyttäneet Turvantalon salin ja ihmisten sydämet. Kamarimusiikin paras puoli on sen fyysisyys. Elävä musiikki kohtuullisen pienissä saleissa soitettuna resonoi kuulijoissa kokonaisvaltaisesti. Kamarimusiikkia siis kuunnellaan koko kropalla, aivan kuten soittajatkin soittavat koko kropallaan – ja sielullaan.

Älähän hätäile -jazzin taiturit eli Jahnukaiset. Kuva: Susanna Mattila

Reilun parinsadan siirtymän päässä odotti aivan erilainen musiikillinen elämys. Syntymäkotini pihaan oli katettu esiintymisteltta, jossa esiintyivät Jahnukaiset. Antti Seppäsen marimba, Pasi Heikuran kitara, Jukka Tilsan klarinetti, Juha Vihusaaren kontrabasso ja Juppo Paavolan rummut loivat tuttuun kotipihaan sellaisia tunnelmia kuin Juhannus Peränteellä, Hildan piimälimppu ja Punaisia päin Vuorimäentiellä, joka erityisesti aiheutti hilpeyttä yleisössä. (Kappaleiden oikeat nimet voi tarkistaa yhtyeen levyjen kansista).

Jahnukaisista on sanottu, että heidän musiikkinsa pysäyttää ihmiset rauhoittumaan hetkeksi: ”Älkäähän hermoilko, kyllä kaikki järjestyy.” Hyvin kuvailtu leppoisaa jazzia hiukan tuulisessa, mutta kohtuullisen lämpimässä kesäillassa soittanutta bändiä.

Duo Bagatelle: Mirkku Mattinen ja Antti Seppänen. Kuva: Susanna Mattila

Loppuillasta Duo Bagatelle eli sellisti Mirkku Mattinen ja kitaristi Antti Seppänen esittivät muutamia musiikillisia helmiä, kuten Matti ja Miisu -piirretyn tunnarin eli Roger Whittakerin vislaama Where The Rainbow Ends sekä Mikki Hiiri merihädässä ja Game of Thrones -tv-sarjan tunnussävelmä.

Kyllä se niin on, että musiikki tekee juhlan, oli sitten kyseessä konsertti tai syntymäpäivät.

Post a comment