Kuorolaulu vs. lauluryhmä

Kuorolaulu vs. lauluryhmä

Joskus muinoin noin neljänkymmenen laulajan kuoro, Lammin laulu esiintyi Lammin kirkossa 11 laulajan lauluryhmäksi kutistuneena. Suurena ja mahtavana kuoron esitelleen Reima Nummisen sanat täytyy käsittää sarkasmiksi. Nummisen kohdalla sarkasmi on ihan ymmärrettävää. Onhan hän ollut kuoron kantavia jäseniä jo vuosikymmenet ja nähnyt ja kokenut myös sen suuruuden päivät.

Reima Numminen lauloi soolona laulun Joutsen. Numminen on pitkänlinjan kuoromies ja armoitettu esiintyjä. Kuva: Susanna Mattila

Kuorossa täytyisi olla 30-40 laulajaa, ennen kuin sointi tavoittaisi sen tason, mitä kuorolaululta odotetaan. Täytyy vain ihmetellä, mihin ovat laulajat Lammilta kadonneet? Ehkä tilanne on vain populaation elinkaaren mukainen aallonpohja, joka väistämättä koittaa mitä erilaisemmille asioille – sopuleiden populaatiosta harrastuksen suosioon. Vai pitäisikö Lammilla aloittaa uudenlainen kuorotoiminta, joka aloitettaisiin nykyisten päiväkotilasten kanssa? Lapsuuden hyvät kokemukset yleensä kantavat aikuisuuteen asti ja toimivat yllykkeenä myöhemmälle harrastuneisuudelle.

Mikä innostaisi nuoria ihmisiä tulemaan mukaan kuoroon ja aikuisia tuomaan lapsosiaan kuoroon? Jokunen vuosi sitten yritimme käynnistää Lammin silloisen va.kanttorin Terttu Niemelän kanssa lapsikuorotoimintaa. Ensimmäiseen kokoontumiseen tuli lapsia tasan kahdesta perheestä: omat lapseni ja tuttavaperheen lapsi. Muistan, että pienemmät lapset viilettivät ympäri kirkkoa ja aikuiset miettivät, että miksi ei tullut muita. Se jäi sitten siihen.

Ohjelmiston vanhanaikaisuudesta ei voi olla kyse, sillä Lammin laulun eilistä ohjelmaa olisi hyvinkin voinut olla laulamassa nuoremmatkin. Laulamisesta innostuneet tuntuvat suuntaavaan lähinnä karaoke-baareihin. Yksin laulaminen on kuitenkin aivan eri asia, kuin isossa kuorossa laulaminen. Yksinlaulu, oli se sitten karaokea tai klassista yksinlaulua, on aina paljon jännittävämpi tilanne kuin yhdessä laulaminen. Kun samaa ääntä laulaa useampi yhtä aikaa, voi siinä kokea jotain aivan erityistä. Useat erilaiset äänet muodostavat yhden ainoan instrumentin. Huikeaa sulautumista ei voi muualla kokea! Toisista äänistä saa tukea, jos oma suoritus menee hetkellisesti päin mäntyä, muut paikkaavat. Porukassa laulaen yhteenkuuluvuuden tunne muodostuu aivan omanlaisekseen.

Omanlaisekseen se toki muodostuu yksinlaulajien yhteisharjoituksissakin. Laulukaverit toimivat harjoitustilanteessa yleisönä, joka tukee ja kannustaa sanattomasti. Kahvitunnilla voidaan yhdessä pohtia edistymistä ja väistämättömiä takapakkeja. Mutta silti yksinlaulajallekin ensemble-laulu on aina hauskempaa kuin soolona laulaminen. Haaveeni onkin, että jonain päivänä saan laulaa Carmenin Habaneraa oopperaversiona, jolloin mukana on kuoro.

Erkki J. Vilén esitti Kari Tikan Armolaulun konsertissa. Vilénin laulussa kuului laulunopettaja Inari Gebhardin vaikutus. Vilénin ääni resonoi ansatsien avulla, mikä tuntui yleisössä asti. Pianistina on Ulla Wirtanen.

Osa Lammin laulun laulajista on ollut mukana laulunopettajani Inari Gebhardin tunneilla Lammilla. Gebhardin vaikutus kuului parhaiten Erkki J. Vilénin laulussa, kun hän esitti Kari Tikan Armolaulun. Laulamisessahan on kysymys ääniaaltojen tuottamisesta. Gebhardin edustaman italialaisen bel canto -laulukoulun tavoitteena on tuottaa ääntä mahdollisimman luonnollisesti. Ääni syttyy ansatsien avulla, kantaa ja resonoi. Ja kun joku laulaa siten, että yleisössä istuvan kroppa tunnistaa laulutavan, se ilahduttaa ja liikuttaa. Muulle yleisölle saattoi jäädä tunne, että mitäs nyt tapahtui.

Suomalaiseen tyyliinhän kuuluu vaatimattomuus ja itsensäkorostamattomuus. Ilmaisun täytyy olla hillittyä ja hiljaista, kenenkään pää ei saa nousta ylemmäs. Joskus tuntuu, että esiintyjät eivät halua pelästyttää yleisöä. Senpä vuoksi bel canto -laulun on ollut ehkä vaikea juurtua Suomeen, sitä on väheksytty korukuviolaulantana. Ihan vaan kun ei ole oikein osattu käsitellä niitä tunteita, joita laulu herättää. Laulun kuuluukin herättää tunteita. Sitähän varten sitä konserttiin mennään, että tulisi liikutetuksi, saisi naurahtaa ja tirauttaa muutaman kyyneleen. Minun eilisiltani ja oikeastaan koko viikkoni pelasti Erkki J. joka otti ansatseja, ja lauloi niin että tuntui. Kiitos.

Otsikossa on asetettu vastakkain kuorolaulu ja lauluryhmä. Vastakkainasettelu on turhaa, sillä ainoa millä on merkitystä, on musiikki. Tehkää musiikkia, laulakaa, soittakaa, menkää kuoroon tai liittykää lauluryhmään.

Lammin laulun jokaista laulajaa täytyy onnitella hyvän harrastuksen valinnasta ja ylläpitämisestä Lammilla. Laulamisen ilo välittyi yleisölle. Uusien kuorolaisten hankintaan on syytä kuitenkin ryhtyä. Rekrytoinnin agumentteina voi käyttää kuorolaulun tuomia monia hyviä puolia: terveys kohenee, aivot aktivoituvat ja niiden vireys paranee, oppiminen helpottuu, kuorolaulu on yhteisöllinen ja halpa harrastus, joka tuo iloa elämään ja tietenkin musiikin hyvää tekekevä voima lisääntyy omassa elämässä. Perusteluiksi voi tulostaa joitain niistä lukuisista tutkimuksista, joita musiikin vaikutuksista ihmiselle on tehty.

Kuorolaulajana on myös mahdollista saada aikaan muitakin hyviä asioita. Tämänkin konsertin tuotto meni kokonaisuudessaan Lammin seurakunnan diakoniatyölle.

Kiitos konsertista.

Susanna Mattila

Osa jutusta on julkaistu verkkolehdessä Lammille.fi. Lue juttu täältä >>

Post a comment