Pienten pisteiden ja valtavien paperiarkkien mies

Pienten pisteiden ja valtavien paperiarkkien mies

Enrico Mazzone piirtää mieluiten lyijykynällä ja työskentelee mahallaan maaten. Makuuasennossa siksi, että piirrettävä ala on neljä metriä korkea. Pituutta paperikaistaleella on peräti 97 metriä. Tällä hetkellä työtä on valmiina noin 38 metriä.

Mazzone on kehittänyt piirtämistekniikkansa muistuttamaan vanhojen mestareiden kaiverrustöitä. Hän työskentelee pienillä pisteillä, saaden aikaan valoa ja varjoa. Pieniä pisteitä piirtämällä syntyy siis valtavankokoisia piirroksia. Vuonna 2015 Suomeen tullut Mazzone pääsi vierailunsa aikana käymään UPM:n paperitehtaalla. Paperinvalmistajan lapsenlapselle käynti paperirullien syntysijoilla oli mieleenpainuva kokemus. Se myös ratkaisi taiteilijan tulevaisuuden, hän jäisi Suomeen.

”Valtavien paperipilarien keskellä tuntui aivan siltä kuin olisin tullut pyhään temppeliin. Kainosti kysyin, mitä mahtaisi maksaa tuollainen neljämetrinen paperiarkki. Ja sain kuulla, että sattumalta heillä oli varastossa 97 metrinen rulla neljämetristä paperia, jolle ei ollut mitään käyttöä. Sain paperirullan lahjaksi, ja se siirrettiin nosturilla silloiseen työskentelytilaani Rauman kansalaisopistolle,” Enrico kertoo.

Enrico Mazzonen esikuva on Botticelli. Kuva: Enrico Mazzone

Enrico alkoi siis piirtää. Kolmekymmentä metriä pitkä teos Albedo: love and freedom valmistui Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäiväksi ja oli esillä taiteilijan kotikaupungissa Raumalla. Tämän teoksen tekemiseen Mazzonelta kului kymmenen kuukautta ja yli 125 lyijykynää.

”Kun työ oli valmis, mietin mitä seuraavaksi. Tuntui luonnolliselta jatkaa paperirulla loppuun. Sitä on yhteensä 97 metriä. Olen asettanut takarajan, työn on tarkoitus olla valmis vuonna 2020. Työskentelen joka päivä kymmenestä kahteentoista tuntia myös lauantaisin ja sunnuntaisin, joten takaraja varmasti pitää,” hän kertoo.

Aiheensa taiteilija on poiminut elävästä elämästä, Kalevalasta ja Dante Allighierin Jumalaisesta näytelmästä. Hän näkee työnsä olevan eräänlainen silta, joka yhdistää suomalaisen Kalevalan ja Jumalaisen näytelmän. Kansalliseepokset ovat kovin erilaisia, mutta myös yhtäläisyyksiä löytyy. Ensimmäisessä osiossa kuvauksen aiheena oli muun muassa Joukahainen. Seuraavassa 30 metrin jaksossa esiintyvät Kalevalan keskeiset hahmot Väinämöinen ja Aino.

Ensimmäiset 37 metriä voi esittää myös cycloramana, ympyränmuodossa. Tällöin viimeisessä ruudussa Enrico Mazzone kuvaa itsensä aloittamassa teoksen piirtämistä. Haastetta teoksen esillepanossa aiheuttaa sen valtava koko. Jättimäisen työn voisi kuvitella muodostuvan tekijälleen taakaksi, mutta Enrico vakuuttaa työnteon olevan hauskaa. Selkä, niska ja kyynärpäät ovat kovilla, mutta musiikki auttaa.

Enrico Mazzone työskentelee toistaiseksi Rauman linja-autoaseman yhteydessä olevassa Matkahuollolta vapautuneessa tilassa. Työtila on kuitenkin menossa alta, sillä rakennus on tarkoitus purkaa. Uuden työtilan pitäisi löytyä ennen syyskuuta.

”En ole nirso, ja jos työtilaa ei löydy Raumalta, voin hyvinkin muuttaa. Tarvitaan vain tarpeeksi lattiapinta-alaa,” hän sanoo.

Osittain siksikin Mazzone toi töitään Lammille, kirjaston näyttelytilaan. Hän kertoo käyneensä aiemmin Hämeenlinnassa. Tuolloin ystävä näytti hänelle kaupunkia. Erityisesti Aulanko näkötorneineen teki häneen vaikutuksen. Keskeisen sijaintinsa vuoksi Hämeenlinna voisi olla ihanteellinen paikka työskennellä jättiläismäisen työn parissa. Jos vain löytyisi se uusi työtila.

Enrico Mazzone on kotoisin Torinosta, Italiasta. Hän on syntynyt 1982. Hän on valmistunut taiteilijaksi Accademia Albertina Di Belle Arti di Torino -taideakatemiasta. Hänen töitään on ollut esillä Rauman lisäksi muun muassa Oulussa, Kemissä, Ulvilassa ja Porissa. Lammin kirjastolla luonnokset ovat esillä 5.-28. helmikuuta kirjaston aukioloaikoina.

Yksityiskohta Enrico Mazzonen luonnoksesta Lammin kirjastolla. Kuva: Susanna Mattila

 

Post a comment