The Great Tour on nimensä mukainen – ja paljon enemmän

0
67

Maalta kun lähtee isolle kirkolle, viimeistään Keimolan kohdalla iskee paniikki. Ehdinkö ajoissa, osaanko vaihtaa kaistaa ajoissa ja löydänkö oikealle ovelle… Ja miksi ylipäätään piti taas lähteä, voisihan sitä katsoa kotisohvalla vaikka jotain elokuvaa…

No. Onneksi silti tulee joskus lähdettyä, sillä kotiinpäin ajellessa huomaa, että kaikki meni loppuviimmeen ihan hyvin. Ja jos en olisi lähtenyt, en olisi tätäkään kokenut.

Sanottakoon nyt suoraan, että Sabatonin Hartwall Areenan keikalle minua veti eniten Apocalyptica. Kaikki vaivannäkö tuli palkituksi viimeistään siinä vaiheessa, kun kolme selloa ja rummut soittivat Nothing Else Matters. Koko keikka upposi kyllä. Eicca Toppinen ilmoitti heti aluksi, että he olivat tulleet kotikaupunkinsa estraadille pitämään hauskaa, ja siltä se näyttikin.

Metallican Musta on kulkenut matkassani heti suunnilleen ilmestymisestään, kuten Kantolan keikan yhteydessä taisin kertoakin. Mutta niin ovat myös Apocalyptican tulkinnat Metallicasta. Olisiko ollut vuosi peräti 1996, kun vein pikkusiskoani Apocalyptican keikalle Alavuden nuorisoseurantalolle. Esikoisalbumi, Plays Metallica by Four Cellos, oli varmastikin ilmestynyt mutta Alavuden ns:llä ei muistaakseni kuitenkaan tupa ollut ihan täynnä. Eicca Toppisen puoliso, Kirsi Ylijoki oli myymässä bändikamaa ja vaihdoimme siinä muutaman sanan. Nyt tuntuu mukavalta ajatella, että olimme mukana tuolla alkuaikojen keikalla. Sillä siitä se sitten lähti, grand succeè ja pian Apocalypticaa vietiin Alavuden ns:n lavaa huomattavasti isommille stageille. Keikan jälkeen siskoni pääsi tapaamaan Toppista ja sai nimmarin lisäksi kovasti kannustusta sellonsoiton opintoihin. Tämä kaikki tulvi mieleen odotellessani pressipassien jakajaa D-rapun odotustilassa, kun Toppinen rouvineen ja seurueineen pyyhälsi takahuoneisiin.

Sellon ääni on lähimpänä ihmiskehon tuottamaa ääntä, olen oppinut laulunopettajaltani Inari Gebhardilta. Siitäkö mahtaa johtua, että sellon ääni on niin sydämeenkäypä? Äärimmäisen hauskaa, että sello taipuu myös rockrevittelyyn ja tuplabasariheavymetalliin. Mutta kun se nyt tuli Faceenkin jo kirjoitettua, niin kyllähän se Nothing Else Matters aukaisi hanat, eikä kyyneliltä siis vältytty.

Hyvinhän se toimi Amaranthekin ensimmäisenä lämmittelijänä. Amaranthe on siitä hauska orkesteri, että siinä on kolme vokalistia: kaksi laulajaa ja yksi murisija. Elise Rydin ääntä olen ihaillut jo radiosoitoissakin, etenkin Radio Rockin soittolistoilla Amaranthea on saanut kuulla. Hartwall Areenalla Elisen kaunista ääntä saatiin kuulla vielä Apocalyptican keikallakin, kun hän liittyi kahden biisin ajaksi bändin seuraan.

Se, että Apocalyptica oli Sabatonin lämmittelijänä ei suinkaan ollut sattumaa. Laulaja Joakim Brodénilta kuulimme, että yhteistyö oli ollut suunnitteilla jo pidempään. Kaikki oli lähtenyt Apojen keikasta, jota bändi oli ollut katsomassa muutama vuosi sitten. Kun Apocalyptica sitten esiintyi Falunissa Sabatonin Opean Air Festivalissa, tehtiin pohjat Angels calling -kappaleeseen.

”Halusimme heidät esiintymään kanssamme keikalle, mutta emmehän voineet pyytää heitä esittämään vain yhtä biisiä. Olemme tyhmiä, mutta niin tyhmiä emme ole”, Brodén sanaili Hartsulla.

Apocalyptica soitti yhdessä Sabatonin kanssa yhteensä kuudessa biisissä. Sellot toivat Sabatonin musiikkiin aivan uudenlaista syvyyttä ja jytinää, puhumattakaan aivan käsittämättömän hienosta lavashowsta.

Niin, Sabaton potkaisi maailmankiertueensa The Geat Tourin käyntiin Helsingissä, Hartwall Areenalla. Tai Jaffalassa, kuten moni kuului paikkaa nimittelevän. Nimensä mukaisesti kaikki kiertueella tulee olemaan mahtavaa. Mutta me saimme olla kuulemassa ensimmäisinä, kun Sabaton ja Apocalyptica esiintyivät yhdessä. Mitään tällaista en kyllä osannut odottaa. Paukut ja tulenlieskat olivat permannon tasosta seurattuna kovempia ja kuumempia kuin edellisellä kerralla, sillä silloin istuin jäähallin katonrajassa. Mutta olipa showssa miten paljon tahansa tuota ekstraa, kuuloluita repiviä pamauksia ja migreeniä herätteleviä valoja ja sitä tulenloimotusta, niin musiikki oli kuitenkin se suurin juttu.

Setistä jäi puuttumaan ehkä oma lempparini Blood of Bannockburn, mutta oli mukava kuulla uutta ohjelmistoa. Enkä oikein tiedä miten päin olisin tästä Sabaton-Apocalyptica yhteisesiintymisestä. Sanat loppuvat.

Laulaja Joakim Brodén vaikutti olevan hänkin onnesta soikeana. Jo keikan alkupuolella hän julisti, että parempaa aloituspaikkaa ei olisi The Grand Tourille voinut valita. Onhan Sabaton esiintynyt varsin tiuhaan Suomessa viimeiset parikymmentä vuotta. Fanipohjaa löytyy. Ja fanit palkittiin muun muassa suomeksi puhutulla Winter war -biisin esittelyllä. ”Neuvostoliittolaiset kutsuivat sitä epäonnistumiseksi. Me kutsumme sitä Talvisodaksi.”

Alkujaan kun halusin kirjoittaa Sabatonista, taustalla oli ihmetystä siitä, että sodasta tehdään viihdettä. Kyllä kai Sabatonin musiikissa on kaiken kaikkiaan kysymys kunnian osoituksesta, joka esitetään vilpittömin sydämin. Kun vanhempi väki pukee tumman puvun ja laittaa prenikat rintaan lähtiessään itsenäisyyspäivänä kirkkoon, nuoremmat soittavat Sabatonin Talvisodan sankareista kertovaa musiikkia. Sabaton on jotenkin onnistunut mahdottomassa, ja onnistunut siinä todella hyvin.

And just in case, if you guys are reading my scribblings, a few words in our shared language. The Great Tour opening was something I could never have expected. Expectations were, of course high, but the show exceeded every expectation in every way.

Choosing Amaranthe and especially Apocalyptica to warm up the show, no flames could have heated the big Arena better. Being an Apocalyptica fan since their first album in 1996, I was really coming to see them last night. And enjoyed their show big time. And yes, did cry whilst Nothing Else Matters. Could not help it! And after the memorable and enjoyable Apocalyptica-show, I really did wait for you to top yourselves. But you guys did more than that. You overwhelmed me by calling Apocalyptica on stage with you. The three cellos really gave your music a darker tumble and even more power. Needles to say, I really did enjoy it. No matter how hard the bombs went out and how brightly the lights blinded us, music was the greatest fireworks of all.

Thank You. Have a great Great Tour!

PS: Sorry about the pictures, not so high in quality, but taken and chosen with love…