On hyvä, että perheessä on kulttuurityöläinen. Sukulaisuus on hyvä perseelle potkija. Siskon proggiksia täytyy lähteä katsomaan, vaikka ne olisivat vähän kauempanakin. Viikonloppuna tuli koettua Seinäjoen kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa.
Ensin täytyy sanoa, että Seinäjoki on muuttunut. Käsittämättömän monta vuotta on ehtinyt kulua edellisestä visiitistä. Taloja on rakennettu lisää ja ne ovat korkeampia kuin ennen. Paljonkaan ei ole jäljellä siitä nuoruuteni kesätyökaupungista, vaikka aika hyvin vielä löysin suunnat – tuolla asuin sen kesän, tuolla asui mummu. Tässä tankattiin Volvoa, kun siitä oli mennyt lambdatunnistin ja kulutus oli odotettua suurempaa.
Seinäjoen kaupunginteatterissa on ennenkin tehty hienoja juttuja. Joskus koko kaupungin valtasi Rocky Horror -huuma. Vieläkin harmittaa, että en lähtenyt. Taisi lapset olla liian pieniä silloin, ja muut kootut tekosyyt.
Niin kuin taivaassa -orkesterissa soittaa siskoni, joten nyt oli lähdettävä. Hämeenlinnasta pääsee Seinäjoelle junalla todella nopeasti, jopa ilman vaihtoja. Ihan kivaa, pitkästä aikaa.
Olen nähnyt Niin kuin taivaassa -elokuvan, joten tarina oli tuttu. Niin kuin elokuvassa, teatteriesityksessäkin Daniel on musiikkinero, joka palaa kotikyläänsä. Miksi, selviää näytelmän edetessä.
Seinäjoen kaupunginteatterin esityksessä ihastutti musiikki, sävellykset olivat kauniita, bändi oli loistava ja laulajat hyviä, siis nautinnollista kuultavaa. Musiikki kosketti, sitä osasin elokuvan nähneenä odottaakin. Ihania, heittäytyviä laulajia oli mahtava seurata ja kuunnella. Luulisi kuoroharrastuksen kokevan jonkinmoisen renessanssin tämän esityksen jälkeen. Puhetta oli sopivan vähän, musa oli oikeutetusti pääosassa. Se vei tarinaa eteenpäin. Loppua kohti kaikenlaiset valohärpäkkeet ja muut tilpehöörit alkoivat olla hiukan liikaa. Varsinkin loppukohtauksen enkelilakanat alkoivat olla jo vähän siinä ja tässä, mutta loppujen lopuksi – mieluummin överit kuin vajarit. Sitä paitsi kaikki härpäkkeet olivat tarinan kautta perusteltavissa, ja siksi siis ihan paikallaan. Kyllä Etelä-Pohjanmaalla nämä hommat osataan. Niin musikaalit kuin kaikki muukin.
Kaiken kaikkiaan Niin kuin taivaassa jätti hyvän mielen ja positiivisen vireen. Mikä parasta, yhtään myötähäpeän hetkeä ei tässä esityksessä tarvinnut kokea, ihan pelkkää teatterin lumovoimaa vaan. Mukavaa, että se ei ole kadonnut mihinkään. Näyttää vaan muuttaneen Seinäjoelle.
Ps. Tämä ei ole maksettu mainos, maksoin itse ystävälipun hinnan. Tästä esityksestä kyllä kannattaa maksaa.
