- Pitkästä aikaa Iittalassa ja pitkästä aikaa blogin ääressä. Oli hieno pikavisiitti autonvaraosien hakureissun ohessa. Yllättävän tunteellinen, mutta myös hauska ja riemastuttava.
Tunteellisinta osastoa edusti ystäväni Ulla Heinosen valokuvat. Veikko Halmetojan valitsema väri valokuville varatulla seinällä oli nappivalinta, haikean sininen sopi täydellisesti kuvien värimaailmaan ja tunnelmaan. Ullan kuvista oli näyttelyyn valittu parhaat, ne koskettivat. Olisivat koskettaneet, vaikka en tietäisi tarinoita kuvien takaa. Katsokaa vaikka:
Yleensä kun kirjoitan taidenäyttelyistä, haluan kirjata taiteilijoiden ja töiden nimet tekniikkaa ja valmistumisvuotta myöten tarkasti. No voi kuulkaa, vaikuttaa siltä, että those days are over! Olen ajatellut, että kerran journalisti, aina journalisti. Mutta nyt kun olen yli vuoden tehnyt muita hommia päätyökseni, alkaa tuntua siltä, että who cares. Siitä myös tämä englannin kielen sanojen viljely tässä tekstissä…
Anyways, Syysloma osoittaa, että puukoulu on erinomainen taidenäyttelymiljöö myös muulle kuin naivistiselle taiteelle. Tällaista tuulettelua on ehkä jo kaivattukin. Useat teokset jäivät mieleen, ilahduttivat tai koskettivat. Ihanaa oli se, että vierekkäisissä huoneissa oli tarkan symmetrian ja huolellisen minimalismin töitä (Hannu Castren) ja siitä sitten melko suoraan Kira Josefiinan yltiö-överiin pinkkiin maailmaan.
Teosten tekijät ovat siis Naivistit Iittalassa -taidenäyttelyjen taustavoimia, mutta osa on kuraattori Veikko Halmetojan gallerian taiteilijoita. Kokonaisuus on onnistunut, ja todellakin kannattaa käydä. Kerrankin koko lokakuu Syyslomaa!
