Kahden kerroksen väkeä

0
151
Näyttelyn pääkuvaksi on valittu Jalmari Ruokokosken öljyvärimaalaus aikakauden toisesta boheemitaiteilijasta Onni Muusarista vuodelta 1910. Kuva: Susanna Mattila

Olen kyllä ollut tietoinen siitä asiasta, että Riihimäellä on taidemuseo. Jostain syystä tuolla ei ole vain tullut käytyä. Nyt sinne oli mentävä, sillä siellä on esillä Vilja Tammisen valokuvia. Kiinnostavalta vaikutti myös Boheemielämää -näyttely museon omista kokoelmista.

Vilja Tammisen näyttelystä. Kuva: Susanna Mattila

Sitä en tiennyt, että Riihimäen taidemuseo on varsin nuori taidelaitos, sillä se on perustettu vuonna 1994 ja avattu yleisölle seuraavana vuonna. Perustamisen taustalla on kouluvuotensa Riihimäellä viettäneen Pentti Wähäjärven mittava taidekokoelma, jonka hän puolisonsa Tatjanan kanssa lahjoitti Riihimäen kaupungille. Wähäjärvi oli helsinkiläinen taide- ja antiikkikauppias, joka aloitti uransa 1930-luvulla. Hän tunsi koko joukon nimekkäitä taiteilijoita ja taidekauppiaita vuosisadan alkupuolelta. Heidän töillään ja avullaan hän kartutti omaa kokoelmaansa.

Näyttelytiedotteessa kerrotaan, että museon omista kokoelmista koottu Boheemielämää kertoo 1900-luvun alkupuolesta. Tuosta aikakaudesta, johon erityisesti yhdistetään boheemit taiteentekijät.

Alastonkuvauksia Riihimäen taidemuseon Boheemielämää-taidenäyttelyssä. Kuva: Susanna Mattila

Kovin tummaa ja vakavaa on 1900-luvun alkupuoli ollut suomalaisten maalareiden silmin katsottuna. Huumoria löytyy lähinnä ilmeissä ja eleissä, silloinkin varsin kätkettynä. Paitsi ehkä haukottelevaa alastonta naista kuvaavassa maalauksessa.

Taidehistorian tunneilta tuttu Tyko Sallisen Jytkyt oli itselleni ehkä näyttelyn helmi. Siksi usein sitä tuli aikoinaan katseltua taidehistorian kurssiin kuuluneita diakeloja kelatessa, ympäri ja ympäri, ja uudestaan alusta.

Tyko Sallinen, Jytkyt, 1918.

Jytkyt on kuvaus maalaistansseista, joita hypitään yhtä vakavalla naamalla kuin olisi kirkonmenot meneillään. Onhan se perin suomalaista pitää ilo piilossa, kun pelkona on tulla luokitelluksi tyhjännaurajaksi.

Väriäkin näyttelystä löytyi, Kitty Fazerin muotokuvassa hätkähdyttävät taiteilijan vaimon silmien taivaansinisyys. Silmä poimii kaikki väriläikät, kun yleisvaikutelma on niin tumma. Mahtaako johtua ajan vaikutuksesta väreihin?

Alakerrassa on kuitenkin toisenlainen maailma. Vilja Tammisen valokuvissa on valoa ja säihkettä, väriäkin. All these silent years -näyttelyn aiheina ovat maisema, puu tai pyhät paikat, mutta myös ihminen tai eläimet, erityisesti koirat ja hevoset. Tamminen lavastaa tilanteita sopivasti, jotta raja todellisuuden ja sadun välillä menettää merkityksensä.

Vilja Tammisen valokuvia Riihimäen taidemuseossa. Kuva: Susanna Mattila

Tammisen kuvissa on hyvä rytmi, ja ne puhuttelevat hiljaisesti. Tamminen ei juurikaan jälkikäsittele kuviaan, mikä kyllä näkyy omanlaisenaan rehellisyyteenä.

Näyttelyssä on yhdistetty myös ääntä ja kuvaa, ja tammikuussa on tulossa konsertti näyttelyn päätteeksi. Emmi Wirta, laulu, Matti Paatelma, piano esittävät musiikkia Vilja Tammisen valokuvista konsertissa Kuulokuvia. Konsertti on sunnuntaina 19.1. klo 16.