Jannen kirjeitä musiikista esillä Sibeliuksen syntymäkodissa

Jannen kirjeitä musiikista esillä Sibeliuksen syntymäkodissa

Jean Sibeliuksen kirjeitä on tallessa arkistoissa ja museoissa satoja kappaleita, kertoo amanuenssi Antti Krapu Hämeenlinnan kaupunginmuseosta. Kirjeitä on kesän ajan nähtävillä Hämeenlinnassa, Sibeliuksen syntymäkodissa. Kirjeet ovat luettavissa paitsi alkuperäiskielellä ruotsiksi, myös suomeksi ja englanniksi. Näyttely on avoinna 2.9.2018 saakka.

Kirjeisiin voi tutustua myös Kesämatineat -konserttisarjan konserttien yhteydessä. Konserttilipun hintaan sisältyy opastettu tutustuminen näyttelyyn.

Hämeenlinnan museon tiedote Jannen kirjeitä musiikista näyttelystä:

Sibelius ei ollut erityisen ahkera kirjoittaja, mutta laaja kansainvälinen ura toi mukanaan mittavan kirjeenvaihdon vaimon, taiteilijakollegoiden ja ihailijoiden kanssa. Vanhimmat säilyneet kirjeet on kirjoitettu kuitenkin kauan ennen Sibeliuksen tunnettuuden alkua.

Hämeenlinnassa säilytetään noin kahdeksaakymmentä Jean Sibeliuksen kirjoittamaa alkuperäistä nuoruudenkirjettä. Ensimmäinen Hämeenlinnassa tallessa olevista kirjeistä on joulukuulta 1874, jolloin Janne oli yhdeksänvuotias ja viimeisen hän on kirjoittanut kolmekymmenvuotiaana 1895. Vuosisadan vaihteessa kirjeet olivat tärkeä yhteydenpidon muoto ja lapsetkin harjoittelivat taitoa jo varhain. Varhaisimmissa kirjeissään Janne kiittelee sukulaisiaan heidän lähettämistä lahjoista, kuten aikakauden mukaisten hyvien tapojen mukaan kuuluikin.

Musiikki tulee vahvasti osaksi kirjeitä 1880-luvun alussa. Nuoren miehen ajatuksissa ei kuitenkaan ollut säveltäjän ura, vaan hänen haaveensa oli viulunsoitto. Janne oli pienestä pitäen suuntautunut musiikin pariin, mutta mikään ihmelapsi hän ei ollut. Musiikin kautta hänen oli helppo ilmaista tunteitaan ja tunnelmia.

Musiikista Janne kirjoitti erityisesti Pehr-setänsä kanssa. Isänsä nuorena menettäneelle Sibeliukselle setä oli tärkeä miehinen roolimalli, jolle hän saattoi uskoutua tärkeistä asioista. Kesällä 1881 Janne kirjoittaakin sedälleen viuluopintojen aloittamisesta. Janne edistyi viuluopinnoissaan nopeasti, mutta 15-vuotiaana hän oli melko ”vanha” aloittaessaan opinnot.

Musiikin maailmaan uppoutuminen ei ollut 1800-luvun lopun Hämeenlinnassa aivan yksinkertaista. Ulkomaiset taiteilijat tai musiikkiopiston opettajat saapuivat välillä soittamaan konsertoimaan Hämeenlinnaan, mutta se oli harvinaista herkkua. Aktiivinen soittaminen yksin ja koulutoverien sekä sisarusten kanssa olikin tärkeässä roolissa.

Pikkukaupungissa viulun kielien saaminenkaan ei ollut helppoa. Jannen kirjeissä pyydetään usein setää toimittamaan kunnollisia kieliä. Sävellyksistään hän kertoi ensimmäisen kerran kirjeessään Pehr-sedälle vuonna 1883. Tämä pianolle ja kahdelle viululle tehty trio on ensimmäinen teos, jonka tarkka sävellysajankohta on tiedossa.

Ensimmäisenä sävellyksenä tunnettu ”Vesipisaroita” oli tehty aikaisemmin, samoin kuin ainakin kaksi muuta teosta. Sovituksia ja sävellyksiä soitettiin perheen keskuudessa, mutta vähitellen myös julkisemmin. Kirjeissä Pehr-setää toivotaan usein käymään, jotta sovituksia ja teoksia päästäisiin soittamaan yhdessä.

Jean Sibeliuksen lapsuudenkirjeissä pääsee kuulemaan säveltäjän lapsuudesta hänen omien sanojensa kautta ja syventymään mielikuvitusrikkaan pojan mielenmaisemaan. Kirjeissä nähdään ensimmäisiä viitteitä Jannen elämän tulevasta suunnasta.

Sibeliuksen syntymäkodin kesänäyttelyssä on esillä otos musiikkiaiheisista Hämeenlinnan kirjeistä. Lisäksi nähtävillä on aikakauden kirjoitusvälineistöä ja Sibeliukselle kuulunut viulu, joka on lainassa Hämeenlinnan lyseolta. Kirjeet ovat luettavissa alkuperäiskielen ruotsin lisäksi suomeksi ja englanniksi.

Suomennos kirjeestä Pehr-sedälle kesältä 1881:

Rakas Setäni!
Haluaisin kovasti oppia soittamaan viulua, ja pyydän hartaimmin, että saisin, sedän luvalla, alkaa soittaa Musiikkitirehtööri Levanderin johdolla Hämeenlinnassa ensi syksynä. Että setä olisi niin hyvä ja toisi mukanaan, kun setä tulee tänne, sen viulun, josta täti on puhunut. Minulla on toki viulu, mutta lainasin sen koulutoverilleni Karl Stenrothille, joka on köyhä poika ja jolla on lahjoja musiikkiin, eikä minulla ole sydäntä pyytää sitä häneltä takaisin. Minua on pyydetty sellistiksi orkesteriin, jonka muutamat koulutoverini ovat perustaneet, mutta minulla ei ole selloa eikä se siksi tule kyseeseen. Opettelisin silti hyvin mielelläni soittamaan selloa. Olemme nyt kaikki hyvin iloisia siitä, että Setä on tulossa tänne. Täällä on niin kaunista ja mukavaa tähän aikaa kesästä. Äiti, Täti, Linda ja Kitti lähettävät kaikki terveisensä.

– Aina Sedän uskollinen

Janne

P.S. Kaikki toivottavat Sedän tervetulleeksi. Linda, Kitti ja minä tulemme Setää vastaa Kankaisiin.
Täti pyytää Setää ystävällisesti ottamaan mukaan korvakorut, jotka hän unohti.

Post a comment