Yksityisten ihmisten yksityinen puutarha ja pala suomalaista kulttuurihistoriaa

0
212

Puutarhaharrastus alkoi kukoistaa Suomen kartanoissa 1850-luvulla. Kasviharrastuksen nousu suosioon tuotti monenlaisia eksoottisia kasveja maailmalta, palmuista kaktuksiin. Kasvihuoneiden kehittyminen mahdollisti kaukaa tuotujen, eksoottistenkin lajikkeiden vaalimisen. Keskuslämmitystä ei ollut vielä keksitty, joten kartanoilta löytyi runsaasti valoisia, viileitä tiloja kasvien talvettamiseen. (Kuva ylhäällä: Porkkalan kartanon seinustalla kasvaa ruusu, jonka perimää selvitetään parhaillaan. Jos ruusua ei löydy mistään muualta, liittyy se kartanon alkuperäiskasvien joukkoon. Muita ovat agaavet, eräs esikkolaji ja iiris.)

Porkkalan kartanon kartanonomistajaksi oli tullut agronomi August Laurell vuonna 1898. Hän matkusteli usein Saksassa ja toi jättiagaavet sieltä Porkkalaan 1920-luvulla. Kasveista on huolehdittu kartanolla läpi vuosikymmenten, niin vaikeina sotavuosina kuin parempinakin aikoina. Nyt niistä huolehtii jo neljäs sukupolvi.

Jättiagaaveja on Porkkalan puutarhassa kaikkiaan seitsemän. Niiden iäksi arvoidaan 85-120 vuotta. Kuva: Susanna Mattila

”Nämä agaavet ovat tutkimusten mukaan 85-125 -vuotiaita. Satavuotiaana agaave kasvattaa kolmen, neljän metrin mittaisen kukkavanan ja kukkii valkoisin kellokukin. Tämän jälkeen emokasvi kuolee vuoden sisällä. Mutta on mahdollista, että agaavet elävät pidempään kuin satavuotiaiksi, sillä Suomessa kasvukausi on vain neljän kuukauden mittainen. Tämä pidentää lepoaikaa, ja samalla agaaven ikää,” kertoo Anniina Rikala.

Porkkalan kartanolla huolehditaan yli satavuotiaista agaaveista niin hyvin, etä ne tuottavat poikasia. Tämä poikanen on noin kolmevuotias, ja pääsee kohtapuoleen omaan ruukkuun. Kuva: Susanna Mattila

Porkkalan agaavet ovat ensimmäiset yksityisessä puutarhassa kasvavat kasvit, jotka ovat saaneet historiallisen puutarhan tunnuskasvin arvon. Jättiagaavet viihtyvät Porkkalan kartanolla niin hyvin, että ne lisääntyvät aika ajoin kasvullisesti tehden pieniä taimia, poikasia. Poikaset erotetaan emokasvista noin kolmen vuoden iässä, jolloin niillä ei vielä ole omia juuria. Poikaset kasvattavat juuret viiden, kuuden vuoden ikään mennessä. Kymmenen vuoden ikäisiksi agaavenpoikasista selviää noin viisi prosenttia.

Porkkalan kartanon jättiagaavet ovat kaiken kansan ihasteltavana juuri nyt. Kartanolla vietetään Kartanoviikkoa, jolloin puutarhaan pääsee tutustumaan joka päivä opastetulla puistokierroksella tai omatoimisesti kartan kanssa. Puutarhakäynnistä peritään viiden euron pääsymaksu, ja kartanon kahvilassa voi virkistäytyä esimerkiksi kahvilla ja mansikkabritakakulla.

Saniaisalue ja keijumetsä ovat kartanon puutarhassa uusinta aluetta ja tulee muuttumaan vuosien mittaan, kun kasvit kasvavat ja runsastuvat. Kuva: Susanna Mattila

Puutarhakävelyllä Anniina Rikala kertoi, että puutarha on avoinna neljättä kesää. Kuluvan mutta myös seuraavan kesän kokemusten perusteella kartanon omistava perhe tekee päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Kannattaako oman kodin pihapiirissä edelleenkin järjestää puistokierroksia, pitää kahvilaa ja tapahtumia. Ehkä puisto palaa viiden vuoden kokeilun jälkeen yksityiseksi puutarhaksi, jonne ei ulkopuolisia päästetä kuin kutsusta.

”Tässä asuu ihan tavallinen perhe, ja tämä on ihan tavallinen piha ja puutarha,” Anniina Rikala muotoili kierroksen päätteeksi.

Museoviraston kanssa yhteistyössä entisöidyssä 1930-luvulla rakennetussa kasvihuoneessa on esillä vanhoja puutarhatyökaluja ja pelargonioita. Kuva: Susanna Mattila

Samalla kun kartano on kieltämättä jonkun koti ja sen puutarha harrastus, sen historia tekee siitä kaikkea muuta kuin tavallisen. Porkkalan kartanon historia alkaa tiettävästi 1300-luvulta. Kartanolla on edelleen tallella nauriskellari 1700-luvulta ja pikkuinen kappeli tai huvimaja, jonka vanhimmat osat ovat 1600- tai 1700-luvulta. Puutarhan pohja on rakennettu 1800-luvulla. Näissä aikajanoissa niinkin hiljattain kuin 1950-luvulla ei ollut itsestään selvää, että maaseudun pientilojen puutarhoista riitti syötävää talvisydämeksi, saati että joka tilalla olisi edes viljelty muuta kuin perunaa, lanttua ja naurista. Koristekasveista puhumattakaan. Suopayrtti saattoi kukoistaa pihassa, koska kasvista valmistettiin pesuainetta.

Elämän ympyrä Porkkalan kartanon puutarhassa. Kuva: Susanna Mattila

Mummoni oli edelläkävijä ja kaikenlaisten uusien juttujen kokeilija mitä puutarhaan tulee. Hän kertoi, kuinka oli 50-luvulla neuvolakäynnin yhteydessä auttanut toista äitiä, jonka lapselle lääkäri oli määrännyt ruuaksi porkkanaa. Äiti oli tuskaillut lasta pukiessaan, että mistä hän nyt saa porkkanaa keskellä talvea. Mummoni oli todennut, että no meiltä. Mummon kasvimaalta riitti satoa koko talveksi. Porkkanoita hän säilöi hiekassa. Mummoni opetti jälkipolvensa syömään kasviksia ja marjoja. Hänen puutarhastaan haettiin iltapalaksi valtavia kaalinpäitä ja niistä veistettiin suurella puukolla järsittävää, ranteenvahvuisia raparperin varsia kastettiin sokerikippoon ja rouskutettiin menemään. Mummon keittiössä tuoksui valkosipuli ensimmäisten keittiöiden joukossa.

Porkkalan hedelmäpuutarhassa kasvaa myös kessu eli palturintupakka. Sen lehdistä saa apua muun muassa ampiaisenpistoihin, kun ensin myttää lehteä käsissään ja painaa sitten pistokohtaan, kertoi Anniina Rikala. Kuva: Susanna Mattila

Porkkalan kartanon puutarhassa on viljelty jo 1930-luvulla kasvihuoneissa tomaattia ja kurkkua. Kun ajattelee, että vasta 1990-luvulla salaatin viljely muuttui meillä ympärivuotiseksi, on lämmitettävä kasvihuone ollut 30-luvun Suomessa jotain aivan ihmeellistä. Kartanolla on säilynyt yksi alkuperäinen kasvihuone, ja sitä on kunnostettu Museoviraston tuella. Nyt Museovirasto on kiinnostunut pikkukappelista, joka myös rantasaunana on palvellut ja jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta edelleenkin arvuutellaan – kappeli vai huvimaja, jonka tornissa on ollut kello?

Puutarhapavlijonki vai pikkuinen kappeli? Rantasaunanakin palvellut rakennus kiinnostaa nyt Museovirastoa. Sisältä löytyy muun muassa rakennusajankohtaan (1600-1700-luku) nähden erikoisia värejä, muun muassa vaaleanpunaista ja -sinistä, joita ei niihin aikoihin saanut Suomesta. Saunakäytöstä luovuttiin jo 50-luvun lopulla, kun Ormajärven pintaa laskettiin kaksi metriä ja ranta pakeni 250 metrin päähän. Kuva: Susanna Mattila

Aikana, jolloin kartanot elivät kukoistuskauttaan, ei pihaan ja puutarhaan sopinut kenen tahansa taatusti tallustella. Kartanoiden väki oli tavallista kansaa parempaa, usein aatelisia tai muuten vain ylempiarvoisia. Porkkalan kartanonkin omistajasukuja ovat olleet Tavastien, Fincken ja Hornin aatellissuvut. Sittemmin säätyerot kapenivat, ja kartanoista tuli tavallisia koteja tavallisille ihmisille. Joistakin kartanoista on tehty matkailukartanoita, joissa vieraileminen on mahdollista. Mutta suurimmassa osassa eletään aivan tavallista arkea iloineen ja suruineen. Joillakin pihoilla nyt vain on kuljettu jo 1300-luvulla.

On tavalliselta perheeltä aivan valtavan suuri kulttuuriteko avata oman puutarhansa portit suuren yleisön tulla. Englantilaistyylisen puutarhan vanhimmat osat ovat 1800-luvulta. Puutarhaa on kunnostettu ja ennallistettu, mutta rakennettu myös uutta. Pääelinkeino tilalla on maa- ja metsätalous. Kartanolla on myös puutarha- ja taimimyymälä, josta löytyy satoja erilaisia perennoja ja muita kasveja. Päärakennukselle saavutaan 600 metriä pitkää koivukujaa pitkin, joka on istutettu 1880-luvun puolivälissä. Kartano kuuluu Ormajärven kulttuurialueeseen, joka on yksi valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.

Puutarhaan kannattaa tutustua puutarhakävelyllä tai jollain teemakierroksella. Anniina Rikala on hyvä kertomaan tarinoita ja ammattipuutarhurina hän tietää kasveista koko joukon mielenkiintoisia asioita. Puutarhaan otetaan vastaan myös ryhmiä eri tilauksesta.

Porkkalan kartanon puutarhassa vietetään tänään 27.7.2019 Kartanon pihapiiri -tapahtumaa. Aikuisilta sisäänpääsy on 5 euroa, mutta lapsille on tarjolla ilmaista poniratsastusta ja muuta mukavaa. Kahvila on avoinna ja viiden euron pääsymaksulla pääsee muun muassa kuuntelemaan puutarha-aiheisia luentoja.

Cottage Garden -tyyppisessä puutarhassa on paljon kaikkea. Kuva: Susanna Mattila