Minkälaista retoriikkaa jazz on, Antti Mustakallio? 

0
643
Kuva: Yrjö Vaivila

Antti Mustakalliota kysymys selvästikin hykerryttää. Ensimmäiseksi hän kertoo, että musiikkia on kyllä tutkittu retoriikkana. ”Retoriikkahan on tarinan kertomista, kuulijan houkuttelua tietyille poluille,” hän pohjustaa. 

Mutta minkälaista retoriikkaa se jazz on? 

Antti Mustakallio on Linnajazzin uusi toiminnanjohtaja.

”Tähän pitäisi ensin määritellä, mitä on jazz ja heti tullaan suuriin vaikeuksiin. On paljon musiikkia, josta väitellään onko se jazzia vai ei. On jazzia jossa on perinteiset soittimet: piano, rummut ja basso ja sitten sellaista jazzia, jossa ei ole mitään näistä. Ehkä on tehtävä johtopäätös, että jazz on monenlaista retoriikkaa. Joskus se kertoo selväpiirteisen tarinan, jota on helppo seurata ja josta on vaivatonta nauttia. Toisinaan jazz vaatii keskittymistä ja antautumista – ei tähän ole mitään yksiselitteistä vastausta”, Mustakallio pohdiskelee. 

Linnajazzin uusi toiminnanjohtaja on yrittäjä, puhetaidon kouluttaja ja puheenkirjoittamisen opettaja. Hän on Retoriikan kesäkoulun organisaattori, mutta myös muusikko ja jazzin harrastaja. Hän soittaa pasuunaa sekä Vanaja Big Bandissä että Hämeenlinna Big Bandissä. Musiikki on kuulunut elämään aina, musiikkileikkikoulusta ja musiikkiluokasta alkaen. 

”Soitin ensin viulua, sitten vaihdoin pianoon ja pianosta vaihdoin trumpettiin ja viimein pasuunaan. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa voi sanoa, että innostuin”, hän kertoo. 

Jazzissa Mustakalliota viehättää uutuus, improvisaatio ja vapaus. Hän kertoo ihailevansa jazzmuusikoita, jotka hallitsevat omat soittimensa virtuoottisesti. 

The Spirit of New Orleans. Kuva: Yrjö Vaivila

”Koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Jazzkeikat eivät ole koskaan samanlaisia, aina tulee jotain uutta ja yllättävää. Ja tietenkin jazzin harmoniat kutittelevat korvaani, herättävät ajatuksia ja innostavat. Jazz tarjoaa paljon erilaista haastetta kuulijalle.” 

Nykyään on vaikea kuvitella, että joskus jazz oli valtavirtamusiikkia. Jazzin nykyasemasta kertoo muun muassa se, että suurin osa musiikilla itsensä työllistävistä jazzmuusikoista soittaa päätyökseen muissa comboissa. Esimerkiksi Tanssi tähtien kanssa -ohjelman orkesteri koostuu Suomen jazzorkestereiden huipuista. 

”Meillä on paljon orkestereita, ja nuoret soittajat ovat todella, todella taitavia. Siinä mielessä jazz voi hyvin. Rahoitus on kuitenkin aina ongelma. Senhän nyt näkee jo siitäkin, että maan ainoa ammattiorkesteri UMO Big Band on jatkuvassa rahapulassa.” 

Rahapulassa on myös Linnajazz, ja yksi uuden toiminnanjohtajan tehtävistä onkin löytää uusia rahoittajia ja rahoituskanavia. Tähän asti yritysten lisäksi pääasiallinen tuki tapahtumalle on tullut Hämeenlinnan kaupungilta. 

Mustakallion mukaan tapahtuman luonne pysyy entisenlaisena. Osa konserteista on edelleenkin yleisölle maksuttomia. ”Emme halua aidata Linnanpuistoa, vaan pyrimme etsimään muutakin julkista rahoitusta kuin pelkkä kaupungin tuki. Tietysti yritysyhteistyössä on siinäkin kehitettävää”, hän sanoo. 

Ensi vuosi on Linnajazzille juhlavuosi. Tapahtuma järjestetään ensi kesänä 30. kerran. Taustayhdistys Hämeenlinnan soitannollinen kerho täytää sekin vuosia. Yhdistys on Suomen vanhin rytmimusiikinyhdistys ja tulee olleeksi toiminnassa peräti 75 vuotta vuonna 2020. 

”Linnajazzin konserteista osa on edelleenkin ilmaisia, emme aio aidata Linnanpuistoa. Pääsymaksullisten konserttien lipunhinnat pidetään edelleenkin edullisina. Konsertteja järjestetään mitä erilaisemmissa miljöissä: Linnanpuistossa, Hämeenlinnan torilla, Sibeliuksen syntymäkodin pienessä intiimissä kamaritunnelmassa ja Suisto-klubin hämyisessä jazzluolassa, erilaisissa kuppiloissa ja baareissa. Linnajazzeilla on mahdollista kokea neljän päivän ajan korkeatasoista musiikkia ympäri Hämeenlinnaa”, Mustakallio summaa tulevan kesän tapahtumaa.

Linnanpuiston tunnelmia. Kuva: Yrjö Vaivila