Metallica, osa 1: Ajoissa oleminen palkittiin kentän puolella

0
45

Kantolan tapahtumapuiston keikat ovat kestävyyslaji, etenkin jos paikalle on tulossa 55 499 muutakin. Nimittäin aikainen liikkeellelähtö palkitaan hyvällä näkyvyydellä Golden Circle -aidan tuntumassa, josta voi sen reilun kolme tuntia seurailla kaikessa rauhassa kentän täyttymistä. Hyvästä näkyvyydestä kiinnipitäminen vaatii hiekalla istumista, vessassakäyntejä vuoroissa ja yhden hengen partioita ruoka- ja kahvikojuille. Tällä kertaa onnistuimme löytämään paitakojun ensimmäisten joukossa heti alueelle saavuttuamme, joten sekin asia oli poissa päiväjärjestyksestä ja saatoimme keskittyä odottamiseen.

Ei siinä haitannut tuuli eikä pieni sadekaan, kun on parhaiden tyyppien kanssa matkassa. Mittailimme aikaa kahdenkymmenen minuutin pätkissä; viisi minuuttia ei ole pitkä aika, eikä vartti ole pitkä, joten 20 minuuttiakaan ei ole pitkä aika. Pelikortit kaivoin käsilaukusta esille jossain vaiheessa, ja muutama kierros ehdittiin pelata pokeria, ennen kuin niskaanhengittäjiä alkoi ilmaantua enemmissä määrin. Väkijoukko alkoi selän takana todella tiivistyä vasta kun ensimmäinen lämmittelijä, Bokassa astui lauteille. Nuorten miesten energinen esiintyminen ja soittotaito tekivät vaikutuksen, vaikka biisit nyt eivät ihan parhaaseen A-ryhmään nousseetkaan.

Ghostin keikan lähestyessä niskaanpuhaltajia alkoi olla jo huomattavasti enemmän, jotkut heistä halusivat puhallella myös savua lähimmäistensä korviin ja sieraimiin. Tough luck, että ette osuneet tähän reilut kolme tuntia aikaisemmin. Keikkaelämän pieniä mutta ärsyttäviä miinuspuolia siinä kuin selkään päätä takovat kansalaisetkin, joista ei tiedä onko ko. henkilöllä jotain asiaa vai onko liika kansalaisluottamuksen nautinta vienyt kyvyn hallita hillittyäkin moshaamista.

Ghostin ihanuus ei minunkaltaiselleni täti-ihmiselle ihan avautunut, kunnes bändi soitti ne kaksi eniten radiokanavilla soinutta biisiään. Ne olivat ihan ok, mutta siihen asti keikka oli innokkaimpien fanien puristuksessa korvaanhuutojen ja pään yläpuolella viuhuvien nyrkkien sietämistä.

Sietämisestä puheenollen, eniten hämminkiä koko illan aikana aiheuttivat Golden Circle -puolelle takaisin pyrkivät. Heille oli tarjolla samat bajamajat kuin kenttälipullisille, mutta jostain syystä heistä varsin moni päätti ”oikaista” aidanvierusta pitkin pienelle portille, josta oli ennen Metallican saapumista lavalle vielä pääsy kultaiseen rinkiin. Moni pyrki varsin päättömän oloisesti suoraan aitaa kohti, vaikka vastassa oli vain ihmismuuri. Aidassa kiinniroikkujat, eli me ja muutama muu, väistimme tietenkin vain aitaan päin, koska emme halunneet menettää loistavaa näkymää lavalle. Meidän takanamme seisovat eivät halunneet väistää mihinkään suuntaan. Muutama hiiltyminen nähtiin. Jollekin tuli yllätyksenä, miten vähän epäitsekkyyttä meissä aitaan liimaantuneissa oli.

Paikaltamme pystyi hyvin seuraamaan, miten erilaista meno oli kalliimpien lippujen puolella. Siellä väki vaihtui koko ajan, kansa vaelsi lavan eteen ja takaisin lakkaamatta. Vasta pääesiintyjä pysäytti osan porukasta joksikin aikaa, mutta silti rauhaton vaellus jatkui lähes koko keikan ajan. Aidan tällä puolen liikkuminen oli likimain mahdotonta. Ilmeisesti vessojen luota tätä oli vaikea havaita, kun reitti portille näytti kuitenkin houkuttelevan lyhyeltä.

Kaiken kaikkiaan päivä ja ilta sujuivat hyvin. Guns’N’Rosesin keikkaan verrattuna Golden Circle oli aidattu huomattavasti toimivammin. Kaksi vuotta sitten paras katselualue oli tuhlattu isolle portille ja käytävälle, joka vei GC-alueelle, nyt kulku oli järjestetty muualta. Ainoa miinus oli tuon yhden pienen portin läheisyys, joka houkutteli GC-väkeä vessassa käynnin jälkeen. Olihan se metreissä mitattuna varmasti lyhyemmän matkan päässä alueesta, mutta ei populaation tiheydellä mitattuna. Varmasti pitkää kiertotietä kipittämällä olisi päätynyt takaisin nopeammin, sillä loppuillasta osa GC-väestä joutui jättämään matkanteon kesken ja jäämään tavallisen rahvaan puristuksiin aidan väärälle puolen.

G’N’R:n keikalla aikaa kului turhaan jonotteluun ja hyvän näkyvyyden etsimiseen. Ja kun esteetön näkymä lavalle löytyi, ympärillä oli lavaa tuppisuuna kädet puuskassa tuijottavia ihmisiä, joiden kehonkieli kertoi heidän toivovan olevansa jossain muualla. Kyllä siinä omat riemunkiljaisutkin kuolivat huulille ja ilo nuoruusaikojen kovimman bändin näkemisestä elävänä sai lievän skraadun. Puupatsaiden keskeltä oli paettava ja loppuosan keikasta kului siinä epäuskoisessa hurmoksessa, minkä vain G’N’R:n paluu lavoille niin monen vuoden jälkeen voi aiheuttaa.

Mutta se muistelusta. Live Nationin tiedotteen mukaan Metallica rikkoi Kantolan yleisöennätyksen viidelläsadalla. Konsertin liput myytiin muita Kantolan konsertteja nopeammin loppuun. Metallican WorldWired Tour käynnistyi toukokuussa ja päättyy elokuussa Saksaan.

Tässä päällimmäiset tiistaisesta keikkapäivästä, ja lisää itse asiasta sitten seuraavassa Kulttuurikytän postauksessa.