Hääunelmia museon omista kokoelmista

0
317

Hämeenlinnan kaupunginmuseoon on talletettu tekstiilejä aivan museon perustamisesta saakka. Perustamisvuosi oli 1907, joten museon kokoelmiin on kertynyt melko poikkeuksellinen kokoelma tekstiilejä. Osa niistä ei ole ollut koskaan esillä. Hääpukuja kokoelmassa on niin monta, että edes hääperinnenäyttelyyn ne eivät mahtuneet kaikki esille.

Perjantaina avattiin Museo Skogsterissa Kunnes kuolema erottaa -näyttely, joka tulevan vuoden ajan esittelee hääperinteitä eri vuosikymmeniltä. Näyttelyssä lähdetään liikkeelle aivan siitä ensimmäisestä askeleesta, eli tulevan puolison valinnasta ja kosinnasta. Perustelut puolison valinnalle ovat olleet eri aikoina hyvin erilaisia, mutta yhteistä on ollut sen parhaan mahdollisen kumppanin löytäminen. Rakkaus on ehkä seurannut perässä sitten myöhemmin.

Yksityiskohta hääpuvusta.
Yksityiskohta hääpuvusta. Aika ei ole kohdellut kovinkaan hellävaroen vanhoja pukuja. Kuva: Ulla Heinonen

Toinen toistaan upeammat hääpuvut ovat saaneet levätä vuosikymmeniä laatikoissaan. Konservaattoreilla onkin varmasti ollut onnenpäivät laatikoita purkaessa. Yllätyksiä toinen toisensa perään, kerroksia alpakkakangasta, silkkiä, taftia, tylliä…

Miesten puvut ovat ymmärrettävästi vähemmistössä. Miesten pukujen kruununa näyttelyssä onkin Hauho-Seuran kokoelmista lainattu puku.

Muussa hääesineistössä on paljon tuttua, mutta myös unholaan painunutta ja tämän päivän katsojan silmissä kummallistakin. Esimerkiksi morsiuskruunu sai näyttelyvieraan huokaamaan, että tuohon on ruma. Morsiuskruunun sai kutreilleen vain ensimmäistä kertaa avioliittoon astellut neitonen. Kirkonkirjoissakin avioitumisten kohdalla tuoreen rouvan kohdalla saattoi olla maininta Skrud med kronan tai Skrud utan krona. Morsiuskruunu liittyy Neitsyt Marian perinteeseen ja hänen kultaiseen kruunuunsa, jota neitsytmorsiamet saattoivat kantaa. Merkillepantavaa on, että nämäkin kultapaperista valmistetut kruunut tehtiin yleensä itse. Toisin paikoin oli morsianten pukijoita, jotka valmistivat kruunut.

Kultapaperi on 1800-luvun puolivälissä ollut ehkä hiukan arvostetumpi morsiuskruunun materiaali kuin tänä päivänä. Kuva: Susanna Mattila

Näyttely muistuttaa muun muassa, että nykyisin lähinnä pikkutuhman ohjelmanumeron morsiamen sukkanauhan riisumisen kohde on entisaikoina ollut tarpeellinen käyttöesine. Sukkanauha tosiaankin piti sukat ylhäällä. Mikään ei kuitenkaan estänyt koristelemasta hääsukkanauhoja ylenpalttisen kauniisti. Osa esineistöstä näyttää nykyajan ihmiselle aivan oudolta, mutta asiantuntevat tekstit auttavat ja selvittävät käyttötarkoitusta.

Tiedätkö sinä, mihin näitä on aikoinaan tarvittu? Kunnes kuolema erottaa -näyttelyssä se selviää! Kuva: Ulla Heinonen

Museo Skogsterissa ei ole säästelty silkkikukkasia eikä hempeitä värejä, mikä ilahdutti jo näyttelyn rakentajia rakentamisvaiheessa, ja ilahduttaa museokävijöitä aina ensi vuoden puolelle saakka. Ensi viikolla näyttelyn yhteydessä on luvassa talvilomalaisille työpajoja. Näyttelyssä pääsee tekemään muun muassa morsiuskruunun ja erilaisia näyttelyyn liittyviä tehtäviä. Tehtävätyöpaja on käynnissä non stop -periaatteella.

Museokeskiviikon luentosarjassa kuullaan puheenvuoroja avioliitosta, häistä, rakkaudesta ja seksistä. Puhujina ovat tutkija Laura Kallatsa, FT Hanna Kietäväinen-Sirén, Linnaseutu ry – Johanna Henttinen, FT Teemu Keskisarja, seurakuntapastori Minna Lappalainen, FT Hanna Ranssi-Matikainen ja väitöskirjatutkija Anna Niirainen. Tilaisuudet pidetään Museo Skogsterin seminaaritila Andersissa keskiviikkoisin klo 17.00 alkaen, ja niihin on vapaa pääsy. Ensimmäinen luento kuullaan maaliskuun 4. päivänä.