Laskeutuminen ei ole alkanut vieläkään, vaikka Tampere jäi jo taakse ja keikasta on kohta vuorokausi. Tätä se sitten teettää, kun ei kuukausiin ole päässyt kuuntelemaan elävää musiikkia, ja sitten sitä yhtäkkiä on Tampereella ja Tullikamarin lavalla on 22Pistepirkko ja Mirkku Mattinen. Eipä olisi voinut komeammin kuiva kausi päättyä.

Leijuivat varmaan nuo 22Pistepirkotkin, Espe, PK ja Asko itsekin. Ainakin soitto soi sellaisella vaihteella, että meni tunteisiin. PK nimesi konsertin koronakonsertiksi heti alussa ja kertoi, että häntä on pyydetty muistuttamaan yleisöä turvaväleistä. No se tuli tehtyä ihan mallikkaasti, myös myöhemmin keikan aikana.

Espe Haverinen, PK Keränen ja Asko Keränen.

Yleisö käyttäytyi hyvin, kukaan ei töninyt, ei rynninyt, tilaa oli koko ajan joka puolella. Jos lehtijuttuja on uskominen, korona ei leviä erityisen hanakasti ravintoloissa eikä julkisissa tiloissa, mutta syytä varovaisuuteen on, tietenkin. Etenkin kun tarjolla on juhlajuomia ja sitäkin päihdyttävämpää musiikkia. Sitä helposti unohtaa itsensä, ikänsä ja koronavaaran, ja alkaa käyttäytyä selkäytimestä esiin tunkevalla keikkakäyttäytymiskaavalla. Heilumista, pomppimista, huutamista, mukana laulamista ja sen sellaista.

Mirkku Mattinen ja Birdyn linnunlaulu-improvisaatio sellolla.

Iki-ihana suosikki Birdy kuultiin jo varsin varhaisessa vaiheessa keikkaa, tai sitten aika vain riensi tyypilliseen tapaansa niin sukkelaan, että Birdy tuntui tulevan ihan alkupuolella. Sen linnunlauluosuuden hoiteli tällä kertaa sellisti Mirkku Mattinen klassista arvokkuuta huokuvalla sellollaan. Äänet olivat jostain toisesta ulottuvuudesta, kaukana hillityn arvokkaasta sellonsoitannasta. Hilpeää, hellyttävää ja riemastuttavan ihastuttavaa. Mirkku selloineen kuin keijukainen suoraa saduista, rock’n’roll-keijukaisten joukossa. Mirkku kertoi myöhemmin, että hänen oli tarkoitus olla mukana vain muutamalla biisillä, mutta kaikkien iloksi päätyi soittamaan suurimman osan keikasta.

Mirkkunen ja Asko.

Tullikamarin keikka oli ensi tahdeista alkaen pelkkää nousukiitoa, jota siivittivät Askon tarina seuraavaksi esitettävästä biisistä, jota ei ole olemassa, vielä. Mutta kaikkihan me toki jo kuvittelimme sen kuulevamme! Kaikkien riemuksi bändi ryhtyi suunnilleen puolivälissä kyselemään yleisöltä mitä seuraavaksi soitetaan. Voiko tällaista tapahtua livestreamissä? No ei, ei ainakaan näin välittömästi.

Ne jotka tuntevat minut, tietävät että Mirkkusen keikkailua seuraan tavanomaista suuremmalla sydämellä. Tietäkäätten te muutkin mahdolliset lukijat, että tämän muusikon kohdalla en pysty olemaan puolueeton, en objektiivinen enkä analyyttinen. Jos on muusikon taivalta seurannut sieltä sellosta saaduista ensimmäisistä äänistä lähtien, jännittänyt musiikkiopiston matinean katsomoissa ja seurannut unelman rakentumista konsertti konsertilta rockfestareille, Sibeliustaloon, Vanaja-saliin, Savoyhin ja nyt Tullikamarille, voitte kuvitella, että on vähän tunteet pinnassa. Pikkusiskoni on elänyt jo vuosikaudet muusikon arkea, joka ei aina taida niin hohdokasta olla. Mutta se on kuitenkin toteenkäynyt unelma, ja isosiskona voin vain olla superonnellinen ja ylpeä, ja toivoa yhtä hyvää tai jopa parempaa jatkoa. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun Mirkku feattasi Pistepirkkojen keikalla, ensimmäinen kerta oli tiettävästi vuosi sitten samaisella Tullikamarin lavalla. Tuolloin kirosin Facen algoritmin alimpaan helvettiin, kun aloin saada ilmoituksia tykkäämästäni keikasta vasta kun liput oli myyty loppuun. Niinpä jäi se ensimmäinen yhteissoitto sitten näkemättä. Yhtä herkäksi, jos ei herkemmäksi veti mielen kuitenkin eilinen kohtaaminen näin noin vuotta myöhemmin koronakauheuden tykyttäessä taustalla.

Mirkku Mattinen oli jälleen 22Pistepirkon vieraana.

Niinpä niin, kaikesta huomaa että kiertoradalla ollaan edelleen, jalat tukevasti ilmassa. Nyt kun lehdissä taas pelotellaan koronarajoitusten tiukentamisella, täytyy helliä jokaista hetkeä jonka sillä radalla suinkin pystyy viettämään. Kaikki hetket elämässä ovat ohikiitäviä häivähdyksiä ajan kiihtyvässä virrassa. Joistakin vain jää vahvempi muistijälki, tasaisen elämänpuuron lävistävä suloinen skraadu.

Sellomusiikki on itse kauneus, ja se tuntuu sopivan kauniisti myös 22Pistepirkon sävelmaailmaan. Kuvassa sellisti Mirkku Mattinen.

Keikkakaverina minulla oli ystäväni Luciana Mariano, brasiliassyntyinen taiteilija, jolla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa 22Pistepirkosta ennen keikkaa. Jälkeenpäin hän vakuutti olevansa brasilialaisfaneista suurin. Bändi ja Mirkku saivat Lucianalta lahjaksi taidetta turvalle, eli kangasmaskit taidekuvilla. Maskit ojentelimme sankareillemme Telakan Soul Power -tunnelmissa, joita tarjoilivat onneksemme DJ:t Kallio ja Okapi. Mikä täydellinen päätös illalle kuulla lisää hirmuisen hyvää, absoluuttisen tanssittavaa musaa. Kiitos 22Pistepirkko ja Mirkku, Kiitos Telakka ja Soul Power DJ:t Kallio ja Okapi. What a wonderful night we had!

Tampereella vaikuttaville tiedoksi, että Mirkku soittaa jälleen Tampesterissa Rooster Livessä ensi perjantaina. Mikäli siis koronarajoitukset vielä sallivat live-musiikin tiistain jälkeenkin. Tuolloinhan on luvassa tietoja uusista rajoituksista. Pysytään siis terveinä, laitetaan taidetta turvalle tai ainakin jonkinlainen naamamaski kuitenkin, pestään niitä käsiä ja pidetään etäisyyttä, mutta vain fyysistä.

Tämä keikka säilyy muistoissa. Eikä vain koronakonserttina.