Rotkoretki ja mustaa turismia Ahvenistolla

0
122

Loppiaisen retki suuntautui Ahveniston rotkoon, Retkihaaste2020 jatkuu. Rotkoja Kanta-Hämeessä on vain muutama. Ahvenistolla on yksi sitäkin mielenkiintoisempi. Tarjolla oli luontoa, kulttuuria ja historiaa – mustan turismin kohde, jonka löysin nyt itselleni ensimmäistä kertaa rotkoja retkikohteiksi etsiessäni. Monet kerrat olen noissa maastoissa ulkoillut, hiihtänyt, uinut avannossa ja kesäisin altaassa. Luontopolku on kierretty ja hautausmaalla on tullut poikettua. Viime talvena kävimme katsomassa vanhojen hyppyrimäkien paikkoja. Nyt  lähdimme erityisesti etsimään Ahveniston rotkoa ja joukkohautoja.

Ahvenisto hautausmaan hautausmaan vieressä on Ahveniston rotko ja Kirkkomaa.fi sivusto kertoi tarkemmin vuoden 1918 muistomerkeistä. Ahveniston rotkosta löytyy kolme joukkohautaa, joilla on muistomerkki. Vuonna 1918 Ahveniston alueelle on haudattu arvioilta yli 1000 henkeä useaan paikkaan.  Ahveniston sairaalan alueen arkeologisesta raportista löytyi rankkaa faktaa. Vuonna 1918 vankileireillä Hämeenlinnassa oli yli 11 000 henkeä ja heistä yli 2 000 menehtyi. Osa teloitettiin ampumalla tuolla Ahveniston rotkossa.

Punaisten muistomerkit sivustolta löytyy vielä tarkempaa tietoa – Ahvenisto I, II ja III joukkohautoihin on haudattu ammuttuja Tammelasta, hämäläisiä ja valkeakoskelaisia. Kauniit harjumaisemat, virkistävä luonto ja niin kovin rankat tarinat.  Vaikka kouluaikaan aihetta käsiteltiin, ei paikallishistoriaa aiheen yhteydessä esitelty.  Vuoden 1918 tapahtumat ovat saaneet lisää huomiota ja historia kiinnostaa yhä useampaa. Hämeessä käytiin aikoinaan kiivaita taisteluita, muistomerkkejä vuoden 1918 tapahtumista on kautta koko Kanta-Hämeen. Yle on tehnyt niistä todella hyvän koosteen.

Aina ei muisteluita katsottu hyvällä. Punaisten muistomerkit sivuston mukaan ”Ahvenistolle vainajien omaiset hankkivat vuonna 1923 yhteisvoimin hautakiven suurelle joukkohaudalle kirkkoneuvoston kiellosta huolimatta. Kirkkovaltuusto ryhtyi toimenpiteisiin muistopatsaan poistamiseksi hautausmaalta ja saadakseen kiven pystyttäjät syytteeseen. Muistokivi hävitettiinkin poliisiviranomaisen toimesta. Joukkohautaan on arvioista riippuen haudattuna 1 500 – 3 000 punaista. Suurin osa on teloitettuja, osa myös vankileirillä kuolleita.”  Sisällissota ja veljessota oli todella rankkaa aikaa, eikä näistä aiheista ole ainakaan oman suvun keskuudessa pahemmin puhuttu. Serkkujen kanssa vierailimme Iittalassa sukuhaudoilla Kalvolan hautausmaalla ja huomasimme, että kaksi isoisän veljeä oli haudattu vuonna 1918. Veljessarjasta oli osa ollut punaisten puolella, osa valkoisten ja osa oli paennut metsään. Myös isoäidin veli oli kuollut samana vuonna Lempäälässä ja haudattu sukuhautaan. Kuulin ensimmäistä kertaa, että isoäiti oli käynyt tunnistamassa hänet ja tuonut kotiin haudattavaksi.

Tämä luontoretki nosti esille aivan erilaisia ajatuksia, menneisyydestä, suomalaisten vaietusta historiasta, identiteettimme sokeista pisteistä. Voi sitä surun ja murheen määrää, todella synkän puoleinen retkikohde.

Kotiin tultuani etsin tietoa mustasta ja synkästä turismista. Musta turismi on vierailua paikoille jossa tragediat tai historiallisesti merkittävät kuolemat ovat tapahtuneet ja vaikuttavat ihmisten elämään vielä tänäkin päivänä.  Ja näitä ”mustia” kohteitahan Kanta-Hämeessä riittää:

      • * museot – Hämeen linna, Vankila -museo, Museo Militaria, Panssarimuseo
      • * muistomerkit, taistelupaikat
      • * hautausmaat – se Kirkkomaa.fi sivusto on todella hyvä
      • * murhamysteerit ja kauhukierrokset
      • * kummitustarinat ja aaveet

Aineksia tarinoihin löytyy rikkaasta ja rankasta historiastamme ja myös luonnon helmasta paljon.