Huhtikuun alusta siirryin vuorotteluvapaalle, joka jatkuu marraskuun alkuun. Löytöretkille on nyt aikaa ja vuorotteluvapaani yksi tavoite oli retkeillä ja viettää aikaa enemmän luonnossa. Toinen tavoite oli rajoittaa ruutuaikaa ja pitää paastoa tietokoneen koukuttavasta otteesta, jonka parissa tulen viettäneeksi aivan liikaa aikaa. Siksipä ei retkistä ole blogitekstejä kertynyt. Mutta nyt on paasto ohi ja on aika palata kirjoittamisenkin pariin, ilolla.

Sain pyynnön kirjoittaa lähimatkailusta Hämeen Härkätiellä ”Aktivistimummojen”  sivuille ja tässäpä aiheesta tännekin. Härkätie on omia lempikohteinani – sen monipuoliset kohteen vanhan tien varrella ovat kutsuneet retkeilemään kerran jos toisenkin. Eilen suuntasin Tiirinkoskelle ja Alajoen kasvitarhalle.  Ja siitä tarina tässä:

Hämeen härkätiellä on kuljettu vuosisatojen ajan ja yhä edelleen tuo vanha maantie tarjoaa paljon mielenkiintoisia nähtävää, monipuolisen yhdistelmän kulttuuria ja luontoa. Tänään kun ajelin Hämeenlinnasta Hämeen härkätietä suunnittelin mielessäni tulevan kesän pyöräretkiä. 

Poikkesin Tiirinkoskelta hakemassa pikniklounaan ja ihastelin laitumella komeaa ylämaan karjaa ja vasikoita. Vaikka ne eivät perinteisiä härkiä olekaan mahtavat eläimet tuovat hienoa tunnelmaa. Tilalle oli syntynyt äskettäin kauniita valkoisia vasikoita. Kävin katsomassa tilan Tyrnävän maatiaiskanoja ja Gotlannin alkuperäisrodun lampaita. Pihalla rapsuttelin paikan ystävällisiä kissoja – Kaapoa ja Pesosta, jotka lekottelivat auringossa.  

Tiirinkoski on ihana maatilapuoti, jossa käyn virkistymässä usein.

Oman tilan tuotteita on myynnissä sisustuspuodissa ja kahvilan härkäpapuvohvelit ovat todella hyviä. Hankin itselleni pyörän koriini täydellisesti sopivan eväskorin, kesän retkiä varten.

Täältä maaseudun rauhasta  olen niin monet kerrat hakenut iloa ja inspiraatiota, kohtaamisia eläinten kanssa ja monesti olen tuonut myös vieraita tutustumaan tähän ihanan tunnelmalliseen paikkaan.

Tällä kertaa matka jatkui Alajoen kasvitarhalle kevään taimia hakemaan. Puutarhan kasvihuoneissa on todella monipuolinen valikoima kukkia ja puutarhakasvien taimia. Pihapiirissä on puutarhuripariskunnan monenlaisia istuksia, täältä löytyy monenlaisia ideoita ja inspiraatiota omaan pihaan tai parvekkeelle. Nyt pysähdyin ihastelemaan tarhakylmänkukkia.

Täällä tulee myös poikettua monta kertaa kesässä. Kesäaikaan saatavilla on pienessä kahvilassa ollut myös mansikoita ja lähiseudun tuotteita.

Työssäni Hämeen liiton aluekehitysasiantuntijana olen päässyt tutustumaan myös Ilorannan kartanoon ja Kielorantaan, joissa molemmissa järjestetään kokouksia ja joissa on myös majoitusta tarjolla, jos Härkätien maisemissa haluaa viettää pidemmänkin ajan. Nautinnollisen lähimatkailun salaisuus on pysähtyä, viipyillä ja nauttia, tutustua rauhassa Härkätien kohteisiin ja historiaan. Itsekin yritän opetella paremmin nauttimaan hämäläisestä hitaudesta nyt vuorotteluvapaani aikana, pysähtymään ja ihastatelemaan kiireettömästi. 

Nyt tien varrella kukkivat valkovuokot ja koivut vihersivät hennosti. Kesällä Härkätietä on ihana kulkea, kauden kukat ja värit vaihtuvat kesän edetessä ja tien varrella on aina uutta katsottavaa. Vaihtelevia maisemia, vanhoja taloja, välillä tie sukeltaa metsän siimekseen. Kapea mutkitteleva tie on itsessään elämyksellinen. Matkan varrelta löytyy kyläkahviloita, museoita, maastopyöräilyreittejä, frisbee ratoja, luontokohteita retkeilyyn, pieniä kyläkauppoja ja uimarantoja. Pysähdellen ja ajan kanssa Härkätie on parhaimmillaan.

Hämeenlinnan, Tammelan ja Lopen harvaan asutuilla rajamaillan Pääjärven virkistysalue. Se on Salpausselkä III aluetta, harjuja, suppia ja hienoja mäntymetsiä. Hyvin hoidetut laavut ja nuotiopaikat ja tunnelmalliset metsät tarjoavat hienon retkipaikan. Tänne olen vienyt ulkomaisia vieraita mustikkaan. Muistan kuinka pysähdyimme laavulle ihastelemaan harmaa haikaraa, ja ideoimme marjaretken yhteyteen lättykestien järjestämistä laavulle. Siinä missä monet suomalaiset ovat metsässä kuin kotonaan, toisille se on vieras ja tuntematon paikka, johon on mukavampi tutustua ystävän tai oppaan kanssa. Retkipaikasta löytyy kiva kuvaus Pääjärveltä.    Itse olen osallistunut Jouni Palenin eli Erärengin melontaretkille Tammelan kauniissa maastoissa. Kokenut opas tuntee maaston, luonnon sen eläimet ja kasvit, ja samalla itsekin näkee enemmän ja oppii uutta, ja kuulee seudun historiasta.

Tammelassa Portaan kylän raitille pääsee pyörällä Portaan Nahkurinverstaan vierestä pientä siltaa pitkin. Näkymä Turpoon joelle on kaunis. Nahkurinverstaalla on museo, kesäkahvila ja siellä voi myös yöpyä tunnelmallisissa huoneissa. Tien risteyksessä pieni Härkä-Posti ja Patinapuoti palvelevat niin kyläläisiä kuin vieraitakin. Lähellä on myös Saaren kansanpuiston hyvät retkeily ja maastopyöräilyreitit, kivat hiekkarannat, Kaukolanharjun näkötorni ja perinteinen ja ihanan tunnelmallinen Lounais-Hämeen Pirtti.

Samoissa maastoissa olemme SUP-lautailleet Turpoonjokea heinäkuussa Tiina ja Paavo Kassarin JaloSup retkellä. Todella hieno kokemus hiljalleen meloa kapeaa joen uomaa luontoa ihastellen, lounaalle poikkesimme Kievarin kirnuun ja kahveille Nahkurin verstaalle. Melonta- tai SUPlautaretki  tarjoaa erilaisen näkökulman hämäläiseen luontoon. 

Lisää vinkkejä Hämeestä ja Härkätien varrelta voi etsiä Visit Hämeen sivuilta, joilla on kuvattu tarkemmin pyöräilyreittiä Hämeenlinnasta Letkun kylään. Ja tietoa matkalta Turkuun löytyy Härkätien esittelysivustolta.